David Petts 

Pyhän Hengen saamisen merkitys näkyy korostetusti siinä, että Paavali kysyy välittömästi Efesokseen saavuttuaan sieltä löytämiltään opetuslapsilta: Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon? 

Sama kiireisyyden tuntu on mukana Ap.t. 8:ssa, jossa kerrotaan, että apostolit lähettivät Pietarin ja Johanneksen Samarian uskovien luo heti kuultuaan heidän uskoontulostaan. Tarkoituksena oli rukoilla heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen.1 

Apostolit muistivat, millaisen muutoksen Pyhä Henki oli saanut aikaan heidän omassa elämässään. Jeesus itse oli käskenyt heidän pysyä Jerusalemissa siihen asti, kunnes he saisivat Isän lupaaman lahjan. Lahjan myötä he saisivat voiman olla hänen todistajinaan aina maan äärin saakka.2 

Apostolit olivat selvillä siitäkin, ettei tämä lahja ollut vain heitä varten, vaan myös heidän välityksellään kääntyneitä ja edelleen näiden työn tuloksena kääntyneitä varten. Itse asiassa lupaus koski ”keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu”.3 Pyhän Hengen lahja on jokaisen tosiuskovan perintöosa, ja Uudesta testamentista käy ilmi, että tämän lahjan vastaanottaminen on hyvin yksinkertaista. 

Pyhä Henki on lahja 

Ensiksikin on selvää, että Pyhä Henki on lahja. Jeesus lupasi, että meidän taivaallinen Isämme antaa Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät4, ja Apostolien teoissa puhutaan Hengestä lahjana moneen otteeseen. Tässä yhteydessä on tarpeen ymmärtää kaksi seikkaa. 

Jos Pyhä Henki on lahja, silloin emme millään keinolla voi ansaita oikeutta tämän lahjan saamiseen. Moni kristitty ei ole ottanut vastaan Henkeä siksi, että on tuntenut olevansa kelvoton. Heistä tuntuu, että on päästävä pyhityksen tietylle tasolle, ennen kuin Jumalalta voi pyytää lahjaksi hänen Henkeään. Mutta Apostolien teoissa käy ilmi, että Henki annettiin vastikään kääntyneille. Muita yhtymäkohtia pyhyyteen ei heidän elämässään ollut kuin kääntyminen ja usko Kristukseen. 

On tietenkin totta, että olemme itsessämme kelvottomia saamaan Pyhän Hengen. Eikä meistä myöskään voi tulla kelvollisia! Mutta emme me ole kelvollisia myöskään pääsemään taivaaseen. Varmuus iankaikkisesta elämästä ei perustu omaan vanhurskauteemme vaan Kristuksen sovitustyöhön ristillä. 

Kun teimme parannuksen ja turvauduimme uskossa siihen, mitä Kristus teki puolestamme Golgatalla, Jumala julisti meidät vanhurskaiksi. Hänen silmissään me olemme kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään. Tätä on vanhurskautus. Jumala on armossaan tehnyt meistä kelvollisia pääsemään taivaaseen, ja hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa ansiota on, että voimme ottaa vastaan Hengen lahjan. 

Lahja on jo annettu 

Enää ei lahjaa ole tarpeen odottaa. On totta, että ennen helluntaita opetuslapsia pyydettiin odottamaan5, mutta se johtui siitä, ettei Henkeä ollut vielä annettu6. Helluntaina odotus päättyi ja lahja annettiin. 

Lapsen, jolle on luvattu syntymäpäivälahja, on odotettava sen saamista. Kun syntymäpäivä sitten koittaa, odotuskin päättyy. Lahja odottaa ottajaansa! Helluntai oli tavallaan seurakunnan syntymäpäivä, ja – Jumalalle kiitos – siitä lähtien lahja on odottanut ottajiaan. Helluntain jälkeen ei kerrota yhdestäkään tapauksesta, jossa uskovat olisivat odottaneet Hengen lahjaa. Lahja oli ja on tarjolla kaikille, sillä helluntaina Henki vuodatettiin kaikkiin ihmisiin.7 

Miten lahjan voi ottaa vastaan? 

Ap.t. 2:38:n perusteella on selvää, että lupaus Hengen lahjasta koskee kaikkia niitä, jotka kääntyvät ja ottavat kasteen. Vieläkö sitten on tehtävä muuta voidakseen vastaanottaa Pyhän Hengen? Vastaus tähän on löydettävissä Johanneksen evankeliumista (7:37–39). 

Jeesus sanoo siinä, että Hengen antamisen jälkeen kaikki janoiset voisivat tulla hänen luokseen juomaan. Ratkaisevaa on Jeesuksen luo tuleminen, sillä hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Kun tulemme Jeesuksen luo Henkeä janoten, meidän olisi tultava puhdistettavaksi, mikäli olemme sen tarpeessa. Meidän olisi tultava hänen luokseen luottavaisesti odottaen ja ylistysmielellä häntä palvoen. 

Ennen kuin tutustumme näihin näkökohtiin hiukan tarkemmin, on tärkeää muistuttaa, että toisinaan Pyhän Hengen lahja annettiin kätten päällepanemisen välityksellä. 

Kätten päällepaneminen 

Tarkasteltaessa Apostolien teoissa niitä neljää tapahtumaa, joissa kerrotaan Pyhän Hengen kasteesta erilaisten ihmisryhmien kohdalla, on kiinnostavaa havaita, että kahdessa tapauksessa Hengen saamista edelsi kätten päällepaneminen. Samarialaiset saivat Hengen, kun apostolit panivat kätensä heidän päälleen8, ja Henki tuli efesolaisiin, kun Paavali pani kätensä heidän päälleen9. Paavali itsekin täyttyi Hengellä, kun Ananias pani kätensä hänen päälleen10, joskaan Luukas ei kerro tästä tapahtumasta yhtä yksityiskohtaisesti kuin muista. 

Itse asiassa ainoastaan helluntaina ja Kesareassa Pyhän Hengen saamiseen ei liittynyt kätten päällepanemista. Lisäksi voi olla perusteltua väittää, että tähän oli omat syynsä kummassakin tapauksessa. Helluntaina Jeesuksen opetuslapset saivat ensi kertaa Hengen, eikä silloin ollut ketään, joka olisi voinut panna kätensä heidän päälleen. Korneliuksen tapauksessa Henki tuli pakanoihin, ja se, että he saivat Hengen ilman kätten päällepanemista, voidaan aivan hyvin ymmärtää lisäosoitukseksi siitä, että Jumala oli hyväksynyt heidät.11 

Edellisen perusteella on syytä lähteä siitä, että normaalitapauksessa Pyhän Hengen saamista edeltää kätten päällepaneminen, joskin Pyhän Hengen kaste on mahdollista saada ilman sitä, mikäli Herralla on siihen jokin erityinen syy. Yleisenä ohjeena sanoisinkin, että jos haluat saada Hengen kasteen, on syytä pyytää kätten päällepanemista. On myös tärkeätä, että asennoidut siihen oikein. 

Tule puhdistettavaksi 

Kuten olemme havainneet, emme voi saada Jumalan Pyhän Hengen lahjaa oman vanhurskautemme varassa. Olemme kuitenkin tulleet vanhurskaiksi uskon kautta Kristukseen.12 Kelvottomuudestamme huolimatta Jumala on julistanut meidät vanhurskaiksi, ja ainoastaan sen vanhurskauden varassa, jonka hän on lukenut meidän hyväksemme, olemme kelvollisia saamaan Pyhän Hengen. 

Kaikesta tästä huolimatta meistä saattaa tuntua, että tarvitsemme anteeksiantamusta, kun tulemme Jeesuksen luo ja pyydämme häneltä Hengen lahjaa. Tällöin on aina hyvä muistaa, mitä 1. Joh. 1:9:ssä sanotaan. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 

Tule odottavalla mielellä 

Juuri syntinsä tunnustanut ja niistä puhdistumisen kokenut voi odottaa Jumalalta Pyhän Hengen täyteyttä. Tällöin hän voi saada rohkaisua Jeesuksen lupauksesta Luukkaan evankeliumin 11. luvussa. Ensiksikin, jos pyydämme Jumalalta Pyhää Henkeä, hän antaa meille Pyhän Hengen, ja toiseksi, kun me Jumalan lapsina pyydämme Henkeä, Jumala ei anna meille ”kiviä”, ”skorpioneja” tai ”käärmeitä”. 

Toisin sanoen: kun pyydämme Henkeä, meidän on myös odotettava saavamme Hengen. Taivaallinen Isämme pitää huolta siitä, ettemme saa jotakin aivan muuta. Hän ei salli lastensa saavan vahingollisia, epäaitoja tai Saatanasta peräisin olevia lahjoja. Pahat henget eivät kuulu hänen alaansa. Kun hänen lapsensa pyytävät Henkeä, Hengen hän myös antaa. 

Pyytäkäämme siis Henkeä ja odottakaamme Hengen lahjaa. Odottakaamme myös kielillä puhumisen lahjaa, joka on Hengen antama ensimmäinen todiste. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ihminen on se, joka puhuu kielillä. Pyhä Henki ei puhu kielillä, vaan sinä itse puhut. Paavali sanoo: ”Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee ––.”13 

Missään kohden Raamatussa ei sanota, että Pyhä Henki puhuu kielillä. Hän antaa meille kyvyn siihen.14 Hän varmistaa, että suustamme tulevat juuri oikeat äänteet, mutta puhujina olemme kuitenkin me itse. Kun me alamme uskossa ylistämään Jumalaa tällä tavalla, silloin alamme rukoilla hengellämme erotukseksi ymmärryksellä rukoilemisesta. 

Tule Jeesuksen luo ylistysmielellä 

Helluntaina Hengellä täyttyneet opetuslapset olivat viettäneet aikaa rukouksessa15, mutta sen lisäksi he olivat olleet alati Jumalan edessä ylistyksessä ja palvonnassa16. Jeesus oli luvannut Pyhän Hengen, ja vaikuttaa siltä, että opetuslapset pyysivät Hengen tulemista rukouksessa ja samalla myös ylistivät Jumalaa hänen tulostaan. 

Jeesus oli sanonut, ettei Pyhä Henki voi tulla, ellei hän itse ensin mene pois.17 Odottaessaan Pyhän Hengen tuloa opetuslapset iloitsivat Jeesuksen poismenosta. He olivat nähneet hänen lähtönsä. Hän oli luvannut Pyhän Hengen kasteen muutaman päivän päästä.18 Pyhän Hengen tullessa he saisivat voiman todistamiseen. 

Tämä oli heille aivan uutta. He olivat nähneet hänet rakentajana, opettajana, ihmeidentekijänä, Messiaanakin. He olivat oppineet tuntemaan hänet Kristuksena, elävän Jumalan Poikana, ja lopulta hänen ylösnousemisensa jälkeen myös Herrana ja Jumalana, mutta aina Jumalana maan päällä. Nyt heidän katseensa oli kohdistunut taivaaseen, ylemmäksi kaikkia herrauksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. 

Kristus on noussut taivaaseen. Hän on Kuningas! Hän on Herra. Hän on Jumala. Hän hallitsee taivaassa, ja hän hallitsee maapalloa. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän myös pitää kaiken koossa. Nasaretin Jeesus on maailmankaikkeuden Herra. Ei ihme, että he palvoivat häntä. 

Haluatko sinäkin palvoa häntä? Palvo häntä ymmärrykselläsi, mutta myös hengelläsi. Ryhdy uskon kautta ylistämään häntä uusilla sanoilla. Kun alat puhua, Henki antaa sinulle kyvyn siihen. Tule siis Jeesuksen luo. Tule puhdistettavaksi. Tule odottavalla mielellä. Tule ylistäen ja palvoen. Jeesus on kirkastettu. Pyhä Henki on annettu. Jos sinun on jano, tule ja juo! 

Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan kirjasta Pyhän Hengen olemus (Aikamedia 2008). 

Viitteet: 1) Ap.t. 8:14–16. 2) Ap.t. 1:4–8. 3) Ap.t. 2:39. 4) Luuk. 11:13. 5) Ap.t. 1:4. 6) Joh. 7:39. 7) Ap.t. 2:17. 8) Ap.t. 8:17–18. 9) Ap.t. 19:6. 10) Ap.t. 19:17. 11) Ap.t. 10:47; 11:15–18. 12) Room. 5:1. 13) 1.Kor. 14:14. 14) Ap.t. 2:4. 15) Ap.t. 1:14. 16) Luuk. 24:49–53. 17) Joh. 16:7. 18) Ap.t. 1:5–11. 19) Ap.t. 1:4-8. 20) Ap.t. 1:5. 21) Ap.t. 1:8. 22) Ap.t. 1:5; 11:16. 23) Ap.t. 1:4, 2:39. 24) Ap.t. 1:4; 2:38; 8:18, 20; 10:45; 11:17. 25) Ap.t. 1:8. 26) Ap.t. 2:38; 8:15, 17, 19; 10:47; 19:2. 27) Ap.t. 2:4. 28) Ap.t. 1:8; 2:17; 8:16; 10:44–45; 11:15; 19:6. 

Mitä Pyhän Hengen kaste on? 

Apostolien tekojen luvussa 1 kerrotaan Jeesuksen viimeisestä keskustelusta opetuslastensa kanssa. Hän antoi heille selkeät ohjeet: heidän piti pysyä Jerusalemissa, kunnes saisivat Isän lupaaman lahjan. 

Jeesus puhui Pyhällä Hengellä kastamisesta ja selitti edelleen, että opetuslapset saisivat voiman Pyhän Hengen tullessa heihin ja olisivat hänen todistajiaan Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.19 Apostolien teot on innostava selonteko tämän ihmeellisen lupauksen täyttymisestä. 

Jo aivan Apostolien tekojen alussa käy ilmi, että Pyhällä Hengellä kastetuksi tuleminen on sitä, että Pyhä Henki tulee meihin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”–– teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”20 ja ”–– te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin ––.”21 

On täysin selvää, että Jeesus tarkoitti tässä yhtä ja samaa kokemusta. Voidaankin perustellusti päätellä, että Pyhän Hengen kaste tapahtuu, kun Pyhä Henki tulee ihmiseen ja varustaa hänet palvelemiseen tarvittavalla voimalla. Apostolien teoissa kerrotaan Pyhän Hengen tulleen opetuslapsiin helluntaina, Samariassa uskoon tulleisiin, Korneliuksen perhekuntaan ja Efesoksessa kääntyneisiin. 

On hyvä huomata, ettei Luukas puhu Pyhän Hengen kasteesta vain yhdellä tavalla vaan kuvailee kokemuksia Pyhästä Hengestä monin eri ilmaisuin. Hän puhuu Pyhällä Hengellä kastamisesta22, lupauksen täyttymisestä23, lahjan saamisesta24, voiman saamisesta25, Pyhän Hengen saamisesta26, Pyhällä Hengellä täyttymisestä27, Pyhän Hengen tulemisesta, vuodattamisesta ja laskeutumisesta28. 

Kaikkia näitä ilmaisuja käytetään selvästikin samasta Hengen saamisen kokemuksesta, ja siksi niitä on pidettävä vaihtoehtoisina ilmaisuina. 

Pyhän Hengen kasteen saaminen on yhtä kuin sen lahjan saaminen, jonka Jumala on luvannut voimanlähteeksi todistamiseen. Pyhän Hengen saaminen tällä tavalla on näin ollen eri asia kuin Hengen työn kokeminen omassa sydämessä uudestisyntymisen yhteydessä. 

(DP)